Venäjän kielen kvanttorilause

Kvantifiointi (engl. quantification, ven. kvantifikatsija) liittyy jonkin asian tai ilmiön määrän ilmaisemiseen. Puhuttaessa määrän ilmaisemisesta tulevat ensin mieleen tarkoitetta määrittelevät kielenainekset, kuten lukusanat ja adverbit, mutta sitä voidaan ilmaista myös monilla muilla tavoilla. Venäjän kieli on erityisen rikas erilaisten määränilmausten suhteen, sillä siinä käytetyt kvanttorit eivät rajoitu vain tarkan tai likimääräisen määrän ilmaisemiseen, vaan määrää voidaan ilmaista myös metaforisesti mm. substantiiveilla: more ’meri’, gora ’vuori’, sekä lukuisilla erilaisilla idiomeilla, kuten kak grjazi ’kuin roskaa’. Artikkeli perustuu kandidaatintutkielmaani, jota varten päätin lähteä tarkastelemaan yksityiskohtaisemmin erilaisia tapoja ilmaista kvantifiointia nykyvenäjässä. Tämän lisäksi syvennyin ns. kvanttorirakenteeseen liittyviin ongelmiin ja kyseisen lauserakenteen analyysiin.

On hyvä ottaa huomioon, ettei kvantifiointia ilmaista nykyvenäjässä vain artikkelissa käsiteltävän ns. kvanttorirakenteen (esim. Ljudei v komnate bylo mnogo ’Ihmisiä oli huoneessa paljon’) avulla, vaan myös muut lausetyypit, kuten eksistentiaalilauseet (V komnate bylo mnogo ljudei ’Huoneessa oli paljon ihmisiä’), lokaalilauseet (Mnogo ljudei bylo v komnate), omistuslauseet (U menja bylo mnogo voprosov ’Minulla oli paljon kysyttävää/kysymyksiä’) sekä alempana käsiteltävät genetiivilauseet (Narodu-to! ’Paljon väkeä!’) kykenevät ilmaisemaan jonkin asian määrää. Aiheen rajauksen vuoksi keskityin tutkielmassani analysoimaan vain kyseistä kvanttorirakennetta ja siihen liittyviä määränilmaisuja. Lisäksi jätin tutkimuksen ulkopuolelle nollamäärää (nulevoje kolitšestvo) ilmaisevat kielteiset eksistentiaalilauseet, kuten esimerkiksi V komnate ne bylo ljudei ’Huoneessa ei ollut ihmisiä’, joissa genetiivimuoto ilmaisee jonkin asian puuttumista.

Käsillä olevassa artikkelissa tarkoitukseni on pohtia jo pitkään monia venäläisiä kielitieteilijöitä askarruttanutta ongelmaa liittyen kvantifiointia ilmaisevaan lauserakenteeseen. Kyseisen lausetyypin syntaktinen rakenne on ollut jo pitkään kiistanalainen: kuuluuko se yksiosaisten persoonattomien lauseiden vai kaksiosaisten persoonaisten lauseiden ryhmään; ja mikä konstituentti toimii lauseessa subjektina: alkuasemainen genetiivimuotoinen NP vai lohjennut lukusanalauseke (kvanttorilauseke, QP). Artikkelissa pohdin näitä kysymyksiä ja esittelen kyseisessä lausetyypissä esiintyviä määränilmaisuja, joita olen tutkielmassani tarkastellut. Tarkoitus ei ole pureutua syvällisesti lauseen rakenteeseen ja siitä esitettyihin erilaisiin teorioihin, vaan käsitellä aiheeseen liittyviä ongelmia ja havaintoja yleisellä tasolla.

Varsinaisessa tutkielmassani hyödynsin Venäjän kansalliskorpusta sekä esimerkkilauseiden että määränilmaisujen etsimisessä, sillä se mahdollisti halutunlaisten lauserakenteiden hakemisen erilaisia hakukriteerejä hyödyntämällä. Korpuksen etuna on se, että se tarjoaa valtavan määrän esimerkkiaineistoa luonnollisesta kielenkäytöstä. Sen sijaan tässä artikkelissa esittelemäni tutkimusaineisto pohjautuu allekirjoittaneen introspektioon: olen pyrkinyt valitsemaan sellaisia esimerkkilauseita, jotka palvelisivat mahdollisimman hyvin artikkelin tavoitteita. Esimerkkilauseita analysoidessa olen hyödyntänyt strukturaalikielitieteen metodeja, kuten erilaisia testejä, esimerkiksi substituutiota, poistotestiä ja permutaatiotestiä (ks. myös Nikunlassi 2011: 37–39).

Kvanttorilause

Alkuun on paikallaan esitellä kyseinen lausetyyppi. Kvanttorilause (engl. quantifier sentences) on erityinen, jonkin asian tai ilmiön määrää ilmaiseva lauserakenne, jolle on ominaista käänteinen sanajärjestys sekä alkuasemainen genetiivimuotoinen NP (esim. lauseessa [1] sananmuoto voprosov). Genetiivimuotoisen NP:n siirtyminen lauseen alkuun liittyy topikalisaatioon, eli asian asettamiseen teemaksi, jolloin se saa erityisen merkityksen lauseessa. Venäjänkielisissä kieliopeissa tätä nimitetään termillä aktualizatsija ’aktualisointi’ (Ljudei na ulitse bylo množestvo ’Ihmisiä oli kadulla suuri joukko’). Suomen kielessä esiintyy vastaavanlainen rakenne, jolla on hyvin paljon yhtäläisyyksiä venäjän kvanttorirakenteen kanssa, mutta suomessa lauseenalkuisen genetiivin tilalla esiintyy partitiivimuoto (kontrastiivista tutkimusta suomen ja venäjän kielen kvanttorilauseista on tehnyt mm. Marja Leinonen [1984]).

(1) Voprosov bylo mnogo. [NGen Vf Q]

      ’Kysymyksiä oli paljon.’

Huom. lauseen predikaattina toimiva olla-verbi esiintyy nollamuodossa, kun se ilmaisee ei-mennyttä aikaa: Voprosov y menja mnogo ’Kysymyksiä minulla on paljon’.

Venäjän kieleen käsite ”kvanttorirakenne” ei ole sellaisenaan juurtunut, vaan useasti tutkimuskirjallisuudessa ja kieliopeissa käytetään nimitystä määrää ilmaisevat lauseet. Uudemmassa tutkimuksessa on käytetty myös käsitettä numerativnoe predloženije ’numeraalilauseet’. Omaa tutkielmaani varten päätin kuitenkin määritellä termin, joka kuvaisi kyseistä lauserakennetta, ja nimitykseksi valikoitui genitivno-kvantitativnoje predloženije, jonka ensimmäinen osa kuvaa alkuasemaista genetiiviä ja toinen osa lauseen kvantifiointia ilmaisevaa funktiota.

Genetiivimuotoinen NP

Genetiivimuoto ei ole venäjän kielessä tyypillinen vain kvanttorirakenteelle, vaan myös jonkin asian tai ilmiön suurta määrää ilmaiseville genetiivilauseille (NGen), jossa on vain yksi lauseenjäsen, genetiivimuotoinen nomini. Genetiivilauseen esitteli ensimmäistä kertaa tunnettu kielitieteilijä A. A. Šahmatov teoksessaan Sintaksis russkogo jazyka (Venäjän kielen syntaksi), joka julkaistiin postuumisti vuonna 1925. Šahmatovin mukaan genetiivilauseessa sen ainoa lauseenjäsen toimii lauseen subjektina, sillä se ei ole riippuvainen muista lauseenjäsenistä.

Venäjän kielen kvanttorilauseella ja genetiivilauseella voidaan nähdä olevan yhtäläisyyksiä, sillä kummatkin lausetyypit ilmaisevat jonkin asian määrää, mutta kvanttorilauseessa se ilmaistaan eksplisiittisesti leksikaalisin keinoin, kun taas genetiivilauseessa pääjäsen kykenee ilmaisemaan sekä määrää, aineellisuutta että predikatiivisuutta (Kurmakajeva 2020: 44). Toisin sanoen genetiivimuoto ilmaisee jonkin aineen olemassaolon suuressa määrässä ja sijoittaa sen jollekin aika ja modaalitasolle. (Šahmatov [2001: 119] esittää, että suurta määrää ilmaiseva genetiivimuoto, kuten bylo narodu ’oli ihmisiä [suuressa määrässä]’ on muodostunut alkujaan lauseen bylo mnogo narodu ’oli paljon ihmisiä’ vaikutuksesta.) Leksikaalisina keinoina määrän ilmaisemiseen toimivat lukuisat erilaiset ilmaisut lukusanoista aina lausekeidiomeihin esim. kot naplakal ’todella vähän’. Tämän lisäksi sekä genetiivimuoto että kvanttorilauseen käänteinen sanajärjestys (genetiivimuotoisen nominin siirtyminen lauseen alkuun) yhdessä intonaation kanssa (kirjoitetussa kielessä huutomerkki) tekevät lauseista ekspressiivisesti värittyneitä, mitä käytetään hyväksi mm. kaunokirjallisuudessa ja puhekielessä.

Predikaatti

Genetiivistä voimmekin siirtyä seuraavaan komponenttiin, nimittäin predikaattiin. Tutkijat, jotka mieltävät lausetyypin yksiosaiseksi persoonattomaksi, ajattelevat, että määränilmaus yhdessä genetiivimuotoisen nominin kanssa muodostavat yksiosaisen lauseen pääjäsenen (ks. Vinogradov & Istrina 1954: 36–38; Švedova 1980: 329; Švedova 1970: 561). Toisen näkökulman mukaan lause on kaksiosainen persoonainen, jossa olla-verbi byt tai synsemanttinen verbi (esim. okazatsja ’osoittautua’) toimivat lauseen predikaattina ja lohjennut kvanttorilauseke subjektina (ks. myös Galkina-Fedoruk 2012). Predikaattina toimii olemassaoloa (suštšectvovanije, bytijnost) ilmaiseva olla-verbi eikä nominiliittopredikaatti, sillä lauseessa ei ole kopulaa, joka liittäisi subjektin nominiosaan, vaan predikaatti ilmaisee jonkin asian olemassaolon jossakin määrässä. Oman tulkintani mukaan tämä toinen näkökulma vastaa paremmin todellisuutta, eli kyseessä on kaksiosainen persoonainen lause, sillä vaikka persoonainen lause vaatiikin predikaatin ja subjektin välistä kongruenssia, kvanttorirakenteessa esiintyvä olla-verbi on usein oletusarvoisessa muodossa (uslovnoje soglasovanije) yksikön kolmannessa persoonassa (futuuri) tai yksikön neutrimuodossa (mennyt aika). Lisäksi näkemystä persoonaisesta lausetyypistä vahvistaa joidenkin määränilmaisuina toimivien substantiivien ja predikaatin välinen kieliopillinen kongruenssi suvussa ja luvussa. Tämä ilmenee useimmiten feminiinisukuisten substantiivien kanssa mm. uima, tma, malost, joiden kanssa esiintyy usein vaihtelua predikaatin menneessä aikamuodossa substantiivin suvun suhteen: Narodu byla/bylo tma ’Väkeä oli mustanaan’.

Kvanttorit

Määränilmaisun funktiossa venäjän kielen kvanttorirakenteessa esiintyy lukuisia erilaisia kvanttoreita, jotka määrittelevät joko suoraan tai epäsuorasti tarkoitteen kvantifiointia. Kvanttori voi kuvata referentin määrää tarkasti tai likimääräisesti. Tarkkoina määränilmaisuina toimivat usein lukusanat tai lukusana ja sille alisteinen substantiivi, kun taas likimääräistä lukumäärää ilmaisevat erilaiset lausekkeet, prepositiolliset sananmuodot, yksinkertaiset lauseet tai lausekeidiomit. Monet määränilmaisut ovat luonteeltaan puhekielisiä ja sävyltään ekspressiivisiä, mistä syystä niitä harvemmin esiintyy asiateksteissä, kun taas kaunokirjallisuudessa ja journalistiikassa ne ovat yleisempiä.

Tutkielmassani sain selville, että kvanttorin toimiessa lauseen pääsanana sen voidaan katsoa ohjaavan sekä predikaatin että genetiivimuotoisen NP:n kongruenssia. Kongruenssi tulee hyvin ilmi lauseissa, joissa esiintyy lohkeamaton kvanttorilauseke (Množestvo ljudei bylo na ulitse ’Suuri joukko ihmisiä oli kadulla’), jossa predikaatin muoto määräytyy kieliopillisesti (grammatitšeskoje soglasovanije). Lisäksi eksistentiaalilauseissa, joiden kanssa kvanttorirakenteella voidaan katsoa olevan derivaatioyhteys, määränilmaus ohjaa siihen liittyvän substantiivin kongruenssia (vrt. Na ulitse bylo množestvo ljudei ja Ljudei na ulitse bylo množestvo). Kvanttorirakenteen voi siis tulkita johtuvan samasta syvärakenteesta kuin eksistentiaalilauseiden, jossa kvanttori ja NP ovat samassa konstituentissa. Vaikka pääsanana toimiva määränilmaus ohjaakin alkuasemaisen NP:n kongruenssia, on se kuitenkin synsemanttinen. Toisin sanoen, se ei pysty toimimaan lauseessa ilman genetiivisijaista NP:tä, jonka kanssa määränilmaus muodostaa semanttisen yksikön (vrt. esimerkit 2 ja 3). Voidaan myös todeta, että semanttisesti tätä yksikköä ohjaa NP, mutta kieliopillisesti määränilmaus. (Popov 1976: 196.)

(2) Voprosov bylo mnogo.

(3) *Bylo mnogo.

Huom. merkkiä * käytetään artikkelissa osoittamaan kieliopin vastaista ilmausta.

Sama havainto koskee myös määränilmaisuina toimivia yksinkertaisia lauseita ja lausekeidiomeja, jotka eivät kykene muodostamaan genetiivimuotoisen NP:n kanssa lohkeamatonta rakennetta; niissäkään lauseenkaltainen kvanttori ei pysty esiintymään itsenäisesti, vaan vaatii genetiivisijaisen NP:n läsnäoloa tullakseen semanttisesti kokonaiseksi yksiköksi.

(4) Deneg u menja — kury ne kljujut.

’Rahaa minulla on yllin kyllin.’

Lauseessa (4) lausekeidiomi kury ne kljujut ilmaisee isoa lukumäärää, mutta sillä ei ole referentiaalista merkitystä, eli kykyä viitata johonkin kielenulkoiseen asiaan tai ilmiöön, vaan kyseinen ilmaisu vaatii genetiivimuotoisen substantiivin deneg läsnäoloa viitatakseen johonkin kielenulkoisen, todellisen tai irreaalin maailman asiaan. Toisaalta ilmaisun kury ne kljujut voisi yhtä hyvin korvata jollakin toisella sanalla esim. lukusanalla mnogo, joka selittäisi substantiivin monikon genetiivimuodon.

Kongruenssin kannalta hankalia tapauksia ovat lukusanat kaksi, kolme ja neljä, jotka perinteisesti vaativat alisteiselta sanalta yksikön genetiivimuotoa. Kvanttorilauseessa tällaista kongruenssia ei kuitenkaan tapahdu vaan lauseenalkuinen substantiivi esiintyy monikon genetiivissä siitä huolimatta, että kvanttorina toimisikin joku edellä mainituista lukusanoista. Tämä huomio romuttaa osaltaan tulkintaa Raspopovin määrittelemästä lohjenneesta subjektista, eli lauseen subjektina toimivasta kvanttorilausekkeesta, joka esiintyy eriytyneenä lauseen alussa ja lopussa (vrt. esimerkit 5 ja 6):

(5) Voprosov y nego bylo mnogo.

‘Kysymyksiä hänellä oli paljon.’

(6) Y nego bylo [pred.] mnogo voprosov [subj.].

‘Hänellä oli paljon kysymyksiä.’)

(7) Voprosov y nego bylo dva.

‘Kysymyksiä hänellä oli kaksi.’

(8) *Voprosa y nego bylo dva.

Lauseessa (7) huomaamme, että substantiivi voprosov ei kongruoi lukusanan dva kanssa, vaan se esiintyy lauseen alussa monikon genetiivissä kieliopillisen yksikön genetiivin sijaan.

Hankaluuksia kvanttorilausekkeen tulkinnalle lauseen subjektiksi tuottavat myös lauseet, joissa määränilmauksina toimivat taipumattomat adverbit esim. bitkom ’täytenään’, navalom ’kasapäin’, joita ei perinteisen lauseenjäsennyksen mukaan voida tulkita kieliopillisiksi subjekteiksi, sillä ne eivät ole nominatiivisijaisia kuten lukusanat. Sen sijaan kvanttorilauseke, joka koostuu tällaisesta adverbista ja genetiivisijaisesta nominista voi toimia lauseen subjektina sen ilmaistessa likimääräistä lukumäärää esim. bitkom narodu ’täytenään ihmisiä’ (Gaisina 2010: 189). Näin ollen myös taipumaton adverbi yhdessä sille alisteisen sanan kanssa voidaan tulkita lauseen subjektiksi.

Oman erityisen ryhmänsä muodostavat kvanttoreina toimivat huudahdussanat, kuten oi-oi-oi!, o-ho-ho! Vaikka monien kielioppien mukaan huudahdussanat eivät voi toimia minkään lauseenjäsenen funktiossa, koska niillä ei ole leksikaalista merkitystä, ne voidaan kuitenkin tulkita osaksi lohjennutta kvanttorilauseketta niiden toimiessa nimityssanojen ekspressiivisinä ekvivalentteina (Švedova 1980: 734; Raspopov & Lomov 1984: 170). Funktionaalisesti huudahdussanat muodostavat itsenäisiä lauseenkaltaisia ilmaisuja (Novikova 2003: 583), jotka tietyissä tilanteissa voivat korvata nimityssanoja lauseenjäsenen tehtävässä.

(9) Tsvetov v sady — oi-oi-oi!

’Kukkia on puutarhassa valtavat määrät!’

Esimerkissä (9) esiintyvä huudahdussana oi-oi-oi! on koostumukseltaan johtamaton, eli sitä ei ole johdettu muista sanoista, toisin kuin esimerkiksi huudahdussanaa o bože! ’voi luoja!’, joka substantiivin kaltaisena kuuluu läheisemmin nimityssanaluokkiin. Substituution avulla voidaan osoittaa huudahdussanan toimivan lauseenjäsenen, tai tarkemmin ottaen lohjenneen kvanttorilausekkeen pääjäsenen, funktiossa, sillä se on mahdollista korvata esim. lukusanalla tai substantiivilla: Tsvetov v sady — mnogo/množestvo! Toisin sanoen huudahdussana muodostaa semanttisen yksikön genetiivimuotoisen NP:n kanssa samaan tapaan kuin lausekeidiomit.

Yhteenveto

Artikkelin tarkoitus oli avata nykyvenäjän kvanttorilauseisiin liittyviä ongelmia vertailemalla aikaisempia teorioita omiin päätelmiini, mutta tästä huolimatta lauseen syntaktinen rakenne vaatii lisäanalyysiä. Johtopäätöksenä voidaan kuitenkin todeta, että genetiivimuotoisen nominin siirtyessä lauseen alkuun se esiintyy lähes poikkeuksetta monikossa, lukuun ottamatta joitakin abstraktisanoja, kuten esim. rabota ’työ’. Kvanttorin ollessa synsemanttinen se ei kykene esiintymään lauseessa ilman genetiivisijaisen NP:n läsnäoloa, mutta genetiivimuotoinen substantiivi kykenee muodostamaan itsenäisesti lauseen olla-verbin kanssa (mennyt ja tuleva aika) tai ilman (ei-mennyt aika), jolloin kyseessä on genetiivilause. Kuten ylempänä jo totesin, lause kuuluu rakenteensa puolesta kaksiosaisiin persoonaisiin lauseisiin, jossa subjektina toimii lohjennut kvanttorilauseke ja predikaattina olemassaoloa ilmaiseva olla-verbi. Korvaustestin perusteella olla-verbin tilalle voidaan joissakin tapauksissa sijoittaa jokin toinen olemassa olemisen semantiikan omaava verbi, kuten ležat ’olla horisontaalisessa asennossa’, sidet ’olla istuvassa asennossa’, stojat ’olla vertikaalisessa asennossa’ (deleksikalizovannyje bytijnyje glagoly) muuttamatta lauseen merkitystä. Tämän perusteella voidaan todeta, että predikaattina toimii nimenomaan olemista ilmaiseva verbi (bytijnyi glagol). Tämän pohjalta voidaan myös todeta, ettei olla-verbi ole lauseessa persoonaton, vaan se ilmaisee vain aikaa ja tapaluokkaa (Šahmatov 2001: 468). On hyvä huomata, ettei myöskään genetiivilause lukeudu persoonattomien lauseiden joukkoon, vaan lähenee ennemmin nominatiivilauseita (nominativnyje predloženija), joille tyypillistä nimeävän funktion lisäksi on olemassaolon semantiikka: Moroz! ’On pakkasta!’.

Jani Huusko

Lähteet

Galkina-Fedoruk, E. M. 2011. Bezlitšnyje predloženija v sovremennom russkom jazyke. 2. painos. Moskova: Knižnyi dom ”LIBROKOM”.

Kurmakajeva, N. P. 2020. O sistemnosti predloženi s kvantitativno-genitivnym komponentom. Novye gorizonty rusistiki 2020, 12, 38–46.

Leinonen, Marja. 1984. Quantifier sentences in Finnish and in Russian. Studia Slavica Finlandesia. Tomus I. Toim. V. Melanko et al. Helsinki: Neuvostoinstituutti, 52–72.

Nikunlassi, Ahti. 2011. Johdatus venäjän kieleen ja sen tutkimukseen. Helsinki: Finn Lectura.

Novikov, L. A. (Toim.). 2003. Sovremennyi russki jazyk: Fonetika, Leksikologija, Slovoobrazovanije, Morfologija, Sintaksis, Punktuatsija. Sankt Petersburg: Lan.

Popov, A. S. 1976. Grammatitšeskoje i stilistitšeskoje svojeobrazije sovremennyh russkih predloženi c kolitšestvennymi podležaštšimi. Sintaksis i stilistika. Toim. G.A. Zolotova. Moskova: Nauka. 195–205.

Raspopov, I. P., Lomov, A. M. 1984. Osnovy russkoi grammatiki: morfologija i sintaksis. Voronež: Izdatelstvo Voronešskogo universiteta.

Vinogradov, V. V. & Istrina, E. S. (Toim.) 1954. Grammatika russkogo jazyka Tom. II. Sintaksis. Toim. V. V. Vinogradov, E. S. Istrina. Moskova: Izdatelstvo Akademii Nauk SSSR, 1954.

Šahmatov, А. А. 2001. Sintaksis russkogo jazyka. 3. painos. Moskova: URSS.

Švedova, N. Ju. (Toim.). 1970. Grammatika sovremennogo russkogo literaturnogo jazyka. AN SSSR, Institut russkogo jazyka. Moskova: Nauka.

Švedova, N. Ju. (Toim.). 1980. Russkaja grammatika Tom II. Sintaksis. Moskova: Nauka, 1980.