Pääkirjoitus (syksy 2024)

Vaikka Venäjä on kuuma poliittinen aihe valtamediassa – Putinin esiintyessä yli 300 päivänä vuodessa iltapäivälehdistön kansissa – Kopeekka ei ole juurikaan ottanut kantaa Venäjään liittyviin poliittisiin kysymyksiin, vaan on keskittynyt ennemminkin maan kulttuuriin ja kieleen liittyviin aiheisiin. Politiikka on siinä mielessä oma kysymyksensä, sillä sitä käsitellessä toiset ovat puolesta ja toiset vastaan, kun taas kulttuurista ja kielestä kirjoitettaessa tätä asetelmaa ei niin usein synny. Toisaalta kaikessa, missä on valintoja, on mukana poliittinen aspekti.* Valinnat liittyvät kiinteästi politiikkaan. Näin ollen myös Kopeekassa ilmestyneet (venäläistä) kulttuuria käsittelevät artikkelit ovat joiltain osin poliittisia, sillä kirjoittaja valitsee aina jonkin näkökulman.

Kielitiede on mukava aihe siinä mielessä, että se on usein epäpoliittista, ellei tutkija sitten kirjoita poliittisesta kielenkäytöstä. Toisaalta tällöinkin hän pyrkii objektiivisuuteen, eikä ota kantaa poliittisiin kysymyksiin. Jani Huuskon venäjän kielen kvanttorirakennetta käsittelevässä artikkelissa politiikka loistaa poissaolollaan. Sitä on siis turvallista lukea, eikä se aiheuta poliittista kahtiajakoa lukijakunnassa. Kyseisessä artikkelissa esitellään ns. kvanttorirakenteeseen liittyviä kysymyksiä, jotka ovat vaivanneet kielentutkijoita jo vuosikymmenten, ellei vuosisatojen ajan. Lauserakennetta käytetään ilmaisemaan jonkin asian tai ilmiön olemassaoloa jossakin määrässä, joko tarkasti, likimääräisesti tai nollamäärässä.

Historiallisesta näkökulmasta kielitiedettä lähestyy puolestaan vaihto-oppilaamme ja kollegamme Complutense-yliopistosta Espanjasta Violeta Romero Sanz, joka pureutuu slaavilaisten kielten kehittymiseen Kyrilloksen ja Methodioksen ajoista aina Neuvostoliittoon asti.

Venäjän kieli on viime aikoina ollut muutenkin esillä valtamediassa. Viimeistään vuoden 2022 kevään jälkeen venäjän kielen opiskelu Suomessa on ollut rajussa laskussa, mikä on johtanut ensinnäkin siihen, että yliopistoissa aloittaa aikaisempaa vähemmän uusia venäjän kielen opiskelijoita, ja toiseksi yhteiskunnassa leviää huoli Venäjä-tuntemuksen heikkenemisestä. Vaikka Suomen ja Venäjän väliset viralliset suhteet ovat historiallisen huonot, eikä valtioidenvälistä dialogia juurikaan ole, Venäjä tulee olemaan naapurissamme maailman tappiin ja jossakin vaiheessa meidän on rakennettava yhteistyötä sen kanssa. Surullisessa asemassa ovat Itä-Suomen yrittäjien lisäksi Suomessa asuvat venäläiset – joiden määrä on viime vuosina ollut kasvussa –, sillä monet heistä eivät pääse tapaamaan perheenjäseniään tai sukulaisiaan Suomen hallituksen pitäessä rajat suljettuna henkilöliikenteeltä. Koomisen asiasta tekee se, että Viron kautta matkustaminen on edelleen mahdollista, minkä maalaisjärjellä ajateltuna voi nähdä edesauttavan Viroon suuntautuvaa turismia ja kaupankäyntiä samaan aikaan, kun Suomen talous kaipaisi elvyttäviä toimia. Kääntöpuolena on se, että tästä syystä Viron raja-asemille kohdistuu ennennäkemätön paine, mikä johtaa pahimmillaan jopa 12 tunnin jonottamiseen rajalla.

Surullisia uutisia kuuluu myös Langinkoskelta Kymijoen varrelta, jossa sijaitsee keisari Aleksanteri III:n rakennuttama kalastusmaja. Kopeekan aikaisempi päätoimittaja Adriana kertoo artikkelissaan tästä kuvankauniista paikasta, sen historiasta, keisariperheestä, kalastuksesta ja taianomaisesta koskesta. Adriana ehti vierailla kyseisessä paikassa ja museossa juuri ennen sen sulkemista toistaiseksi. Paikka on merkittävä osa Suomen ja Venäjän yhteistä historiaa, joten toivomme, että tulevaisuudessa museo avautuisi jälleen.

Viimeisten vuosien aikana Venäjältä on tosiaan muuttanut tuhansittain ihmisiä Eurooppaan. Uskoisin, että tästä syystä venäläisiä musiikintekijöitä esiintyy entistä enemmän myös Suomen maaperällä. Allekirjoittanut on jo muutamaan kertaan hyödyntänyt mahdollisuuden päästä kuuntelemaan venäjänkielistä musiikkia kotikaupungissaan. Tämän lisäksi eräs venäläisen rock-musiikin legenda saapui etelänaapuriimme. Tästä kyseisestä konsertista kirjoitin konsertti/matkakertomuksen. Venäläisen musiikin ystäville onkin varsinainen onnenkantamoinen, että rajojen ollessa suljettuina venäläinen musiikki saapuu suoraan kotiovelle. Ja lisää keikkoja on varmasti tulossa, sillä Suomessa asuva venäjänkielinen vähemmistö on varsin suuri, eli kuulijakuntaa kyllä löytyy.

Kuten varmasti joku huomasi, Kopeekan artikkeleiden ollessa epäpoliittisia pääkirjoitukseen sisältyi poliittista pohdintaa kohtuullisessa määrässä. Lopuksi haluan todeta, että venäjän kielen (ja muidenkin slaavilaisen ja balttilaisten kielten) opiskelu kannattaa, sillä sen hallitseminen avaa täysin omanlaisensa itärajan takaisen maailman, jonka ymmärtäminen on, jos ei mahdotonta, niin ainakin erittäin vaikeaa, ilman kielen tuntemusta. Vaikka kielellinen suhteellisuushypoteesi on monilta osin kumottu niin uskon, että todellisuus rakentuu osittain kielen kautta. Kuten tunnettua, propagandassa kielen avulla pyritään muodostamaan halutunlainen todellisuus ja tällä tavoin vaikuttamaan viestin vastaanottajaan. Tämäkin teksti loi yhdenlaisen representaation todellisuudesta.

* Herkman, Juha. (2011). Politiikka ja mediajulkisuus. Tampere: Vastapaino.

Jani Huusko