6 kirjavinkkausta Mihail Kopotevilta

Meidän kirjavinkkauspalsta alkaa kuuden kirjan kera. Tällä kertaa affilierad professor vid Stockholms universitet sekä HY:n yliopistonlehtori Mihail Kopotev jakaa lukijoillemme kuusi kirjaa, joihin kannattaa kiinnittää huomiota.

Kuva: www.hse.ru

Boris Pasternak, ”Tohtori Živago”

”Tohtori Živago” on yksi lempikirjoistani, joka sodan aikoina on muuttunut ajankohtaiseksi. Voidaan sanoa, että romaani kertoo luovuudesta, esteiden ylittämisestä ja rakkaudesta, mutta nämä ovat latteudet, joilla kuvaillaan satoja teoksia, mukaan lukien huonolaatuisia. Pasternak kuitenkin esitti, kuinka selviytyä tavanomaisuudesta sekä tekstissä, että elämässä, ja kuinka selviytyä karuista ajoista jollain elämää suuremmalla. Hän palauttaa teolle sen metafyysisen arvon. Tämä romaani ei kerro ”oikeista sankareista” tai ”mielettömästä intohimosta”, vaan se kertoo käyttäytymisstrategiasta niinä aikoina, jolloin historian pyörä pyörii: jos selviytyminen on mahdotonta, täytyy toimia ja tehdä valintoja, jotta voisi elää yli ajan ja löytää itsensä toisella puolen – oman elämänsä ulkopuolella. Se on arvokas kokemus, jota todennäköisesti tarvitsee just tänään.

Maria Stepanova, «Памяти памяти» / ”In Memory of Memory”

Tämä teos on niille, kenellä on menneisyys. Sisällöltään tämä teksti uppoutuu yhden perheen historiaan, mutta oikeasti se kertoo kollektiivisen ja yksilöllisen muistin omituisesta toiminnasta. Tarkemmin katsottuna se, mitä me muistamme, on määräytynyt toisen suuremman luetun tarinan seurauksena, puoliksi unohdettu ja puoliksi itsekeksitty. Proustin tapaan, todelliset tapahtumat väistämättömästi hukkuvat ajan myötä, mutta ennen kuin ne katoavat lopullisesti, ne muuttuvat mosaiikiksi, jota kutsumme muistiksi ja josta rakennamme omaa identiteettiämme. Mielestäni tämä on yksi tärkeimmistä venäläisistä 2000-luvulla julkaistuista kirjoista, joka selventää, miten muistimme yrittää kantaa menneisyyden taakkaa.

Vladimir Sorokin, Manaraga

Tämän Vladimir Sorokinin romaanin kanssa minulla on erityinen suhde. Luulen ettei löydy montaa, ketkä tietävät mikä Manaraga on (huippu Ural-vuoristossa), mutta on myös käynyt siellä. Tämä on ainoa kirja, joka samalla tuo minulle todellista älyllistä nautintoa, sekä myös palauttaa sen puhtaan fyysisen voitontunteen, minkä tunsin, kun viimein nousin vuoren huipulle kahden yrityksen jälkeen. ”Manaraga” on mainio postmoderninen teksti: mitä paremmin tuntee kirjallisuuden klassikot, sitä enemmän nauttii hienovaraisista parodioista, sekä historiallisista kuperkeikoista. Loppujen lopuksi, se on hilpeän hauska kirja, jossa on monta naurettavaa kohtausta.

Ken Robinson, ”Out of Our Minds: Learning to Be Creative”

Brittiläinen Ken Robinson on ainoa ritariksi aateloitu pedagogi, joka sai tittelin opetusta edistävän uransa ansiosta. Hänen esitys TED:issä on sen internetsivuston suosituin. Suosittelen lukemaan kaikki hänen teoksensa, mutta erityisesti nostaisin esiin ”Out of Our Minds: Learning to Be Creative”, siinä hän korostaa, että nykyinen koulutusjärjestelmä on teollisen vallankumouksen seuraamus, ja se ei tule kestämään nykypäivän haasteita. Robinson ehdottaa uutta tapaa nimeltä ”yksilöllisen koulutuksen kehityskaari”. Teos on minulle niin vanhemman käsikirja, kuin ohje koulutusuudistuksen.

Vladimin Plungian «Почему языки такие разные» ja Michael Tomasello ”Origins of Human Communication”

Luen paljon oman alani kirjallisuutta. Siitä suuresta joukosta nimeän kaksi kirjaa, jotka todella inspiroivat minua ja jotka muuttavat kielitieteen älylliseksi seikkailuksi ja salapoliisitutkimukseksi.

Tämä on ensinnäkin Vladimir Plungyanin lastenkirja ”Почему языки такие разные” (Miksi kielet ovat niin erilaisia). Se opettaa, kuinka helposti, muttei pinnallisesti kirjoittaa ihmiskielten monimutkaisuudesta ja moninaisuudesta. Toisiksi, amerikkalaisen kielitieteilijän Michael Tomasellon teos Origins of human communication. Tämä on vakava tieteellinen työ, jossa käsitellään ihmisen pääpiirrettä lajina, joka ei osoittautunutkaan niin ainutlaatuiseksi. Mutta toisaalta, se on kirjoitettu niin henkeäsalpaavasti. Luettua sen, ymmärrät, että pienten vauvojenkin eleissä ja itkuissa voi nähdä kaukaiset esi-isämme, jotka muuttivat alkeelliset signaalit monimutkaiseen älyjärjestelmään.

Kirjoittaja: Mihail Kopotev

Kääntäjä: Anastasia Rajapu