Yskä

Kuva: Johanna Porkkala

Slaavilaisten kielten opiskelijoilla ei ollut helppo syyslukukausi. Ruplan hallitusta vaivasi takaraivossa jomottavien Slaavipäivien suunnittelun lisäksi keuhkoja repivä sitkeä yskä. Yskän alkuperäksi todettiin pian hallituksen kokoukset, sillä vain slaavilaisten kielten opiskelijat, ensi sijassa juuri Ruplan hallitus, alkoi siitä kärsiä jäsen kerrallaan. Yskän ensimmäinen uhri oli taloudenhoitaja Eelis, joka oli siihen asti tehnyt oikean urotyön ottaessaan Ruplan kopeekat ja pennoset haltuun. Eelis köhi aikansa, ennen kuin huomasi yskän olevan sitkeää sorttia - varmaan jokin muisto karanteenivuosista, virus joka on jäänyt huomaamatta pyörimään yhteiskunnassa Ukrainan sodan ja muiden murheiden jalkoihin, etsien hedelmällistä maaperää opiskelijoiden heikosta aineksesta. Eelis ei yskästään välittänyt, kokoustaa pitää silti. Mitä tekisi Rupla muutenkaan ilman taloudenhoitajaa? Niin kuin yhteiskunta, pyörii Ruplakin pääasiassa rahalla, hence the name. Muuten oli olo melko normaali. Jostain syystä Eelistä yskitti taloudenhoitajana aivan erityisesti, kun uutisissa puhuttiin opinto- ja asumistuen leikkauksista. Edes lepo ja Slaavipäivien rakija ei tuntuneet köhään tepsivän. Onneksi Eelis takasi omaa varallisuuttaan opettamalla ukrainaa, silloin ei yskäkään vaivannut.

Seuraavaksi yskänsä huomasi ympäristövastaava Aino. Aino oli tullut syksyksi taas Suomeen oltuaan ensin kevään Uppsalassa vaihdossa. Yskässä oli aluksi vielä kiva ruotsalainen sointu, mutta se katosi syksyn edetessä. Aino kokousti lähinnä tavan mukaan, eihän se ympäristövastaavan virka lopulta aikaa vievää touhua ole. Ainoa tuntui yskittävän Ukrainasta kantautuvat uutiset Kakhovkan padosta ja sen ympäristöseurauksista. Slaavipäivillä raivoyskitti erityisesti muiden pantittomat virolaiset pullot, joista ei suureen määräänsä nähden saanut edes mitään rahallista vastinetta, pelkkää roskaa vaan. Aino taisi päättää syksyn aikana, että seuraavassa vuosikokouksessa voisi ryhtyä vaikka sihteeriksi, niin ei ympäristöhengenahdistus vaivaisi enää jatkossa. Loppu on Ainon kohdalla jo historiaa.

Yskä lähti siitä vasta kunnon kierrokselle. Puheenjohtajalla Eetulla ei olisi ollut järjestöhommien vastuilta aikaa yskälle, mutta köhiä piti silti muiden kanssa. Eetun köhään sekoittui myös kahden kissan karvat ja vastuu lukiolaisten hyvinvoinnista. Eetua köhisytti ehkä myös rööki, mutta se ei ole lääketieteellisesti yhtä varmaa. Varapuheenjohtajaa ja tiedottajaa Elinaa köhisytti kaiken varalta, mikä sopi varapuheenjohtajalle. Puhetta oli kokouksissa johdettava yskän kanssa, joka pitkittyi Suomi-Venäjä-seuran saadessa syksyn edetessä Suomen hallitukselta kuoliniskun, eli rahoituksen lakkautuspäätöksen. Siinä meni monen venäjän kielen opiskelijan harkkapaikat ja klusteria siistimmät tapahtumatilat Albatrossissa. Jos hassusti käy, on Ruplan hallituslaisten laitettava sekin pulju pystyyn taas hamassa tulevaisuudessa. Ahdistus tulevan työn määrästä sai osan harkitsemaan elinikäistä sairaslomaa pitkäkestoisen yskän verukkeella, mutta yyteehooässältä ei saa aikaa edes yhden eliniän aikana. Eetu teki tässä asiassa viisaan siirron ja jätti itse menemättä Slaavipäiville, taaten itselleen työkyvyn vielä pariksi vuosikymmeneksi. Muille Ruplan hallituslaisille kävi tässä asiassa huonommin.

Kulttuurivastaavaa Johannaa alkoi Suomi-Venäjä-seuran johdosta yskittää verisesti, kuin olisi oma lehmä ollut ojassa. Huhun mukaan hän oli Suomi-Venäjä-seuran yliopiston osaston nukkehallitsija, taisi järjestää pari kulttuuritapahtumaakin seuran puitteissa. Johanna harkitsi maailmantilan kauheuden vuoksi sarjakuvataiteilijan ammattia, yhtä arvaamattomalta vaikutti nyt myös venäjän kielen opiskelijan tulevaisuus. Olisi varmaan pitänyt jäädä Limingan taidekouluun, missä Johanna vietti osan välivuodestaan. Valitettavasti Johannaa ei Limingan vapaan opetuksen formaatissa kiinnostanut mennä studiolle piirtämään, vaan hän harhautui leikkimään keskiviikkoisin improkerhossa ja vietti loput ajastaan luennoiden venäläisestä sarjakuvasta muille taidehörhöille. Ruplaan palattuaan Johannan yskä muodosti silti hauskoja sarjakuvamaisia ääniefektejä. Improtaidoista oli oikeaa hyötyä viimeistään kollegoita rienatessa joulujuhlassa.

Ruplan tiedottajaa Asmoa ei maailmantila koskettanut samalla tavalla, kun pääaineena on muista poiketen eteläslaavilaiset kielet. Köhä olikin muihin verrattuna jokseenkin hallittavissa, ja Asmon panostus Slaavipäiviin oli arvokas - kolme isoa rakijapulloa. Raivoraittiille Asmolle itselleen niistä ei tosin ollut paljoa hupia. Asmo oli Slaavipäivien moniottelija, jota ei tuntunut hidastavan edes kahden tunnin yöunet ja syömättömyys koko viikonlopun aikana. Yskä kutitti Asmon kurkkua yleensä vain tšekin tunneilla, kun piti ääntää se yksi [ř]. Pieni köhä taisikin olla ainoa Asmon kurinalaisuuden rikkova asia, muuten mies on jonkinlainen robotti. 

Lilli sen sijaan oli Slaavipäivillä oikeasti tulilinjalla ollessaan tapahtumavastaava ja sitsiruokien keittäjä. Lillille ei ollut kuitenkaan mikään ongelma tehdä keitot ja stroganoffit ja sen jälkeen mennä vielä keimailemaan klussen valvontakameroille huomioliiveissä. Slaavipäivien lopuksi kaikki olivat tosin yhtä mieltä siitä, että vartiointi oli tarpeetonta, sillä Alina-salin käyttökielto vain tukisi kaikkien hyvinvointia. Ensi kerralla Rupla ottaakin omat spurgut messiin sekoilemaan klusselle ja pitää huolen siitä, että se tallentuu valvontakameroille. Epäselväksi jäi kaiken tohinan lomassa Lillin yskän aste, mutta kuulemma hän eläköityy hetkeksi vaihtoon ja neuloo flunssasesongin varalle kaulahuivin itselleen.

Ruplan hallituksen yskäkuoro hiljeni pian Slaavipäivien jälkeen. Ihmeparantuminen tapahtui kunkin opiskelijan kohdalla yksilöllisin konstein. Eelis sai kuin ihmeen kaupalla varattua ajan ylioppilaiden terveydenhuoltoon, missä häntä kehotettiin jatkamaan ukrainan puhumista. Se myös tepsi, ja Eeliksen yskä toden totta hellitti kieltä opettaessa. Slaavipäiviltä tuli myös mukavasti myyntiä, millä oli oma tervehdyttävä vaikutuksensa koko Ruplaan. Eetun yskä helpotti jo päätöksellä olla osallistumatta Slaavipäiviin. Lilli neuloi kaikille kaulahuivit odottaessaan innolla vaihtoa. Asmon yskä sen sijaan lähti pettyneenä etsimään heikompaa ainesta yritettyään aikansa saada Asmo pitämään lepopäivä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Johanna sai Suomi-Venäjä-seuran kuolinpesästä kaksi samovaaria ja keitti niillä itselleen yskän tappavaa teetä. Puolalaisten elokuvien katseleminen lohdutti kummasti, kun Zbigniew Cybulskin kärsimys ylitti oman. Innostus johti myöhemmin Ruplan elokuvapiirin perustamiseen. Vuosikokouksessa Rupla sai Ainosta uuden sihteerin ja jopa kaksi uutta jäsentä. Uutisia ei uskallettu enää lukea.

Johanna Porkkala