Kaksikielisen koulun arkeen tutustumassa

Suoritin tänä syksynä opettajan pedagogisiin opintoihin kuuluvan perusharjoittelun Suomalais-venäläisessä koulussa (Финско-русская школа). Harjoittelu tarjosi mahdollisuuden paitsi kehittää omaa opettajuutta, myös tutustua kaksikielisen koulun toimintaan sekä sen uusiin ja avoimiin oppimisympäristöihin.

Kuva: Pinja Leppänen

Opettajan pedagogiset opinnot (60 op) on jaettu perus- ja aineopintoihin, joihin sisältyy ainedidaktiikkaa, kasvatustieteellisiä opintojaksoja sekä kaksi ohjattua harjoittelujaksoa. Opinnot suoritetaan yleensä yhden lukuvuoden aikana ja vuosi on jaoteltu niin, että ensimmäisen ja kolmannen periodin aikana opiskellaan yliopistolla, ja toisen ja neljännen periodin aikana harjoitellaan kouluissa tai lukioissa.

Perus- ja lukio-opetukseen suuntautuvat opiskelijat eivät hanki harjoittelupaikkoja itse, vaan ne koordinoidaan yliopistolla. Suurin osa harjoittelijoista suorittaa harjoittelunsa Helsingin yliopiston harjoittelukouluissa Viikin normaalikoulussa tai Helsingin normaalilyseossa, mutta etenkin harvinaisemmissa aineissa harjoitteluja järjestetään usein ns. kenttäkouluissa pääkaupunkiseudulla. Venäjän kielessä suurin osa opiskelijoista harjoittelee kenttäkouluissa. Perusharjoitteluun kuuluu oppituntien seuraamista, suunnittelua, toteuttamista ja arviointia, ryhmänohjausta, kouluyhteisöön tutustumista sekä oman opettajuuden reflektointia. Eri osien suoritustavat- ja mahdollisuudet riippuvat koulusta. Kevään syventävä harjoittelu suoritetaan tavallisesti eri koulussa kuin perusharjoittelu.

Pääsin harjoitteluun Suomalais-venäläiseen kouluun, joka sijaitsee Helsingissä. Koulu on Opetushallituksen alaisuudessa toimiva noin 700:n oppilaan ja opiskelijan yhtenäiskoulu, jossa annetaan esi-, perus- ja lukio-opetusta. Koulu on Suomen suurin venäjän kielen ja kulttuurin opetukseen erikoistunut yleissivistävä koulu ja koulussa opiskelee äidinkieleltään sekä suomen- että venäjänkielisiä ja myös muunkielisiä lapsia ja nuoria. Venäjän kieli ja kulttuuri on tärkeä osa koko koulun toimintakulttuuria ja venäjän opetuksen lisäksi myös muita oppiaineita opetetaan peruskoulun puolella suomen lisäksi myös venäjäksi. Koulu olikin harjoittelun kannalta ainutlaatuinen, sillä koululla pääsi seuraamaan useiden eri opettajien venäjän tunteja sekä kuulemaan ja käyttämään kieltä päivittäin myös oppituntien ulkopuolella. Ennen harjoittelua minua jännitti, puhutaanko esimerkiksi opettajien kesken ainoastaan venäjää ja riittääkö kielitaitoni varmasti, mutta pelkoni osoittautui turhaksi.

Kenttäkoulussa pääsin näkemään kaksikielisen koulun arkea avoimissa tiloissa. Uusi koulurakennus on moderni ja tukee monimuotoista oppimista. Rakennuksessa on useampia ns. torialueita, joissa luokkatilat on erotettu toisistaan vain verhon tai liikuteltavan seinän avulla, ja joihinkin luokkiin kuljetaan toisen luokan kautta. Avoimet tilat helpottavat yhteistyötä ja koulussa toteutetaan paljon yhteisopettajuutta. Pääsin myös itse harjoittelemaan yhteisopettajuutta toisen harjoittelijan kanssa, kun pidimme kakkosille yhteisen oppitunnin. Näin ja koin harjoittelun aikana myös, miten haastavaa avoimissa tiloissa työskentely ja keskittyminen voi toisinaan olla.

Harjoittelu kenttäkoulussa vaati oma-aloitteisuutta ja sainkin suunnitella aikatauluni pääosin itse (Tämäkin saattaa vaihdella paljon kouluittain!). Seurasin ensimmäisillä viikoilla paljon muiden opettajien ja opetettavien ryhmien tunteja, minkä jälkeen keskityin enemmän omien tuntien suunnitteluun ja toteutukseen. Pääsin harjoittelun aikana tutustumaan opettajan arkeen myös luokkahuoneen ja koulun ulkopuolella. Ohjaavat opettajat kertoivat arjestaan ja kokemuksistaan ja kävimme heidän kanssaan mielenkiintoisia keskusteluja. Osana Koulu yhteisönä -osiota osallistuin myös erilaisiin koulun tapahtumiin: olin esimerkiksi valvomassa retkiä ja osallistuin koulun juhliin sekä opettajien kokoukseen.

Parasta harjoittelussa oli omien harjoitustuntien suunnittelu ja toteutus. Perusharjoitteluun kuuluu yhteensä joko 8 x 75 min tai 15 x 45 min harjoitustuntia. Suomalais-venäläisessä koulussa oppituntien pituus on kaikilla luokka-asteilla 75 minuuttia, joten pidin yhteensä kahdeksan omaa tuntia. Harjoittelin alakoulun puolella ja pidin harjoitustunnit 2. ja 5. -luokkalaisten venäjä vieraana kielenä -ryhmille.

Jo muiden oppitunteja seuratessani huomasin, että ala-asteen venäjän tunnit ovat todella monipuolisia ja toiminnallisia, ja opettajat tekevät paljon töitä motivoidakseen ja aktivoidakseen oppilaita. Opetuksessa hyödynnetään paljon erilaisia pelejä, leikkejä ja liikettä. Alakoulussa oli käytössä kirjasarjojen lisäksi opettajien itse tekemiä ja juuri kaksikielisen koulun tarpeisiin sopivia oppimateriaaleja ja pelejä. Pidin tuntien suunnittelusta ja käytin siihen paljon aikaa (nyt, kun se vielä on mahdollista!). Oli hauskaa asettua alakoululaisten rooliin ja pohtia, millaisista asioista he saattaisivat innostua. Tuntisuunnitelmat palautettiin ohjaajalle kommentoitavaksi aina ennen harjoitustuntia ja sain ohjaajaltani paljon hyviä vinkkejä harjoitustunteja ja muutenkin tulevaisuutta varten.

Harjoittelu kenttäkoulussa oli todella positiivinen ja opettavainen kokemus, sillä itselläni ei oikeastaan ollut aiempaa opetuskokemusta koulusta. Sain paljon itsevarmuutta opetukseen ja oppilaiden kohtaamiseen sekä hyvän käsityksen siitä, mitä kaikkea opettajan työ oikeastaan sisältää. Pääsin samalla näkemään, miten kaksikielisessä koulussa ja modernissa oppimisympäristössä toimitaan. Oli hienoa nähdä, miten innostuneita oppilaat olivat venäjän kielen opiskelusta!

Kirjoittaja: Pinja Leppänen

Linkkejä:

Lisätietoa opettajan pedagogisista opinnoista:

https://studies.helsinki.fi/ohjeet/artikkeli/opettajan-pedagogiset-opinnot

Koulun nettisivut: https://www.svk-edu.fi/