Pietari/22

Tämä on kertomukseni noin viikon matkasta Pietariin keskellä poikkeuksellista aikaa.

Kerron pääasiassa siitä, mitä koin ja näin historiallisessa ja kulttuurintäyteisessä Pietarissa. Tämän lisäksi kerron keskusteluista, joita pääsin käymään pietarilaisten kanssa. Paikalliset olivat erittäin kiinnostuneita kuulemaan siitä, mitä Suomessa tällä hetkellä ajatellaan Venäjästä ja millaista elämä Suomessa on. Sain myös kuulla kertomuksia heidän arjestaan. Yleisesti voisi sanoa, ettei Pietarin arki ei ole radikaalisti muuttunut, vaan ihmiset elävät tavalliseen tapaansa. Ainoa muutos, jonka huomasin, oli se, että monet länsimaiset yritykset olivat poistuneet katukuvasta. Lisäksi kaduilla voi nähdä Venäjän asevoimiin liittyviä mainoksia, jotka kehottavat esimerkiksi ”olla hylkäämättä omiamme”. Tilanne Venäjällä on muuttunut viimeisen vuoden aikana paljon ja muuttuu jatkuvasti. Artikkelissa annetut tiedot ovat kirjoitettu syyskuun alussa 2022.

Kuva: @janihuusko

Venäjälle matkustaminen on ollut hankalaa Suomen kansalaiselle rajalla vallitsevien COVID-rajoitusten takia. Tilanne kuitenkin muuttui 15.7.2022 Venäjän poistaessa kaikki maahantuloa koskevat rajoitukset. Vastaavasti Suomi poisti ulkoliikennettä koskevat rajoitukset 1.7.2022. Ulkomaan kansalaiselta kuitenkin vaaditaan edelleen negatiivista PCR-testiä rajaa ylitettäessä. Viisumeita Venäjä myöntää tavalliseen tapaan joitakin poikkeuksia monikertaviisumeissa lukuun ottamatta. E-viisumeita Venäjä ei myönnä.

Ajoimme läpi yön Pietariin henkilöautolla kahden muun matkalaisen kanssa ja olimme perillä noin neljän aikaa aamulla. Kuljettajamme asui sattumalta Petrogradskajan puolella, missä myös kumppanini vanhemmat asuvat, niinpä hän pystyi jättämään meidät lähimmälle metroasemalle. Päästyämme sisälle vitsailimme syödessämme, että saavuimme sopivasti aamupalalle, sillä kello läheni jo viittä aamulla. Ei muuta kuin nukkumaan.

Yöunia ei kertynyt kolmea tuntia enempää, sillä Pietarin aamuaurinko paahtoi kuumasti. Nousimme aamupalalle, jonka jälkeen lähdimme kävelylle Petrogradskajan alueelle. Halusimme käydä kahvilla ja suuntasimme muutaman kilometrin päähän modernille sisäpiha-alueelle, jossa sijaitsee tyylikäs KofeTri-kahvila sekä muita paikallisia yrityksiä. Kahvi oli erittäin hyvin valmistettua, kuten monissa Pietarin laadukkaissa kahviloissa.

Illemmalla lähdimme kävelylle Jelagininsaarelle, missä sijaitsee kaunis puisto ja palatsi. Kävellessämme saarelle keskustelimme kumppanini äidin kanssa päivän polttavista puheenaiheista ja kuuntelin, kun hän kertoi minulle saaren historiasta ja alueesta. Puiston toisella laidalla oli myös pieni eläintarha, jossa kävimme pyörähtämässä. Tämän jälkeen ihailimme maisemia Nevan rannalla, mistä oli näkymä kauas kohti Euroopan korkeinta rakennusta eli Lahta-keskusta. Kävimme vielä iltamyöhällä tutkimassa Petrogradskajan aluetta ja ihailemassa yöllistä Pietaria Pietari-Paavalin linnoituksella. Nevan ylittävä silta oli valaistu näyttävin valoefektein.

Seuraavana aamuna halusin käydä kahvilla noin vuosi sitten avatussa Colors-kahvilassa, missä eräs tuttavani myös työskentelee. Paikka on tyylikäs ja siellä on kahvin lisäksi tarjolla myös laadukkaita ruokia omasta keittiöstä. Aamupäivälle olin sopinut tapaamisen taiteilijaystäväni kanssa.

Hänen kanssaan keskustelimme paljon Venäjän nykytilanteesta ja Suomesta, sillä hän on matkustellut aikaisemmin Suomessa ja oli kiinnostunut kuulemaan siitä, mitä maassamme tapahtuu. Muistakaamme, että monilla venäläisillä on pääsy epäsuorasti Suomen uutisiin, oikeaa tietoa ei aina välttämättä ole saatavilla.

Illalla kävelimme Pietarin keskustassa ja kiertelimme katsomassa muutamia muistomerkkejä mm. Puškinin patsasta Venäläisen taidemuseon edustalla.

Olin sopinut illaksi tapaamisen hyvän ystäväni kanssa ravintolaan, joka sijaitsee erään talon sisäpihalla, mihin kuljetaan kujaa pitkin. Samassa paikassa toimii useampi ravintola ja baari. Istuimme sisäpihalla, sillä sää oli hyvä ja tunnelma lämmin. Illan hämärtyessä pihan puihin sytytetyt valot loivat upeaa tunnelmaa. Myös ystäväni oli kiinnostunut kuulemaan Suomen tilanteesta ja siitä, millaista siellä on asua. Moni nuori Pietarilainen on miettinyt muuttoa Eurooppaan, sillä Venäjää ei aina koeta tulevaisuuden kannalta hyväksi asuinpaikaksi, mutta siitä huolimatta he pitävät Pietaria upeana ja kauniina kaupunkina. Monet ystäväni myös yllättyivät kuullessaan siitä, ettei Suomessakaan kaikki asiat ole hyvin esim. korkeat elinkustannukset ja energiakriisi.

Seuraavaksi päiväksi olimme suunnitelleet matkaa Pietarhoviin koko perheen voimin. Metron pääteasemalta (Prospekt Veteranov) seuraamme liittyisi kumppanini mummo. Metrolta jatkaisimme paikallisbussilla kohti määränpäätä. Pietarhovi on uskomattoman kaunis alue, joka koostuu Pietari Suuren palatsista, 191 suihkulähteestä sekä useista pienemmistä palatseista. Alue sijaitsee noin 30 kilometrin ajomatkan päässä Pietarin keskustasta Suomenlahden rannalla. Sodan aikana Pietarhovi tuhoutui pahasti, mutta se saatiin restauroitua entiseen loistoonsa. Tämä prosessi oli koostettu valokuvanäyttelyksi suihkulähteiden lomaan. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan Pietarhovin historiaan, sillä tässä artikkelissa sen avaaminen kävisi liian pitkäksi. Takaisin metrolle päästyämme, kävimme katsomassa Viktor Tsoin muistomerkkiä, joka sijaitsee aivan aseman tuntumassa.

Metromatkan aikana päätimme, että jään itse kyydistä jo keskustassa, sillä tapaisimme ystäväni kanssa Nevski Prospektilla. Odotellessani häntä lähellä Gostinyi Dvorin metroasemaa päätin käydä katsomassa Nevskillä sijaitsevaa kolmikerroksista Bukvoed-kirjakauppaa. Paikka oli valtava ja löysin sieltä myös filologiaa käsittelevää kirjallisuutta, mutta aikaa oli vähän, jotta olisin ehtinyt jäädä tutkimaan osastoa tarkemmin. Tapasin ystäväni metron läheisyydessä ja suuntasimme kohti ravintolaa. Paikka sijaitsi Gribojedovin kanavan rantakadulla ja siellä tarjoiltiin herkullista aasialaista ruokaa. Ruokailun jälkeen suuntasimme Taurian puistoon nauttimaan teestä. Istahdimme ja rauhoituimme pitämään teeseremoniaa, minkä aikana maistelimme eri teelaatuja. Puistossa oli erityinen tunnelma. Paikalliset kerääntyvät sinne viettämään aikaa ja rauhoittumaan, pois hektisestä suurkaupungista.

Seuraavana aamuna matkustimme Suomenlahden rannalla sijaitsevalle Sevkabelin satamalle, missä toimii nykyään useita erilaisia ravintoloita, baareja ja pieniä kauppoja. Vierailumme aikana siellä järjestettiin myös markkinat, missä oli esillä paikallisia yrityksiä myymässä käsitöitä ja muita tuotteita. Satama-aluetta on modernisoitu, siellä järjestetään musiikkitapahtumia ja pietarilaiset voivat nauttivat auringosta meren läheisyydessä. Myös alueen remontoimattomissa rakennuksissa toimii paikallisia yrityksiä. Tällaisesta rakennuksesta löysimme kirpputorin, jossa oli myytävänä vaatteiden ja esineiden lisäksi myös paljon vanhaa kirjallisuutta. Mukaani tarttui Nikolai Gogolin kirjeenvaihtoa 1800-luvulta. Ennen kuin lähdimme keskustaan, halusin käydä katsomassa vanhaa matkustajalaivasatamaa (Morskoi vokzal). Rakennus edustaa näyttävää neuvostoarkkitehtuuria. Yritimme käydä myös katsomassa rakennusta sisältä, mutta vartijat käännyttivät meidät ovelta ja sanoivat, ettei siellä olisi mitään nähtävää.

Pietarin keskustassa kävelimme läpi tärkeimmät nähtävyydet Talvipalatsista Iisakin kirkkoon. Kuljimme pitkin Gribojedovin rantakatua, ihailimme siltoja sekä Kazanin katedraalin arkkitehtuuria. Yritimme vältellä kaikin keinoin Nevan valtakatua, sillä siellä meitä olisi odottanut hirvittävä väenpaljous. Olimme sopineet illaksi tapaamisen kuuluisaan Podpiznye izdanija-kirjakauppaan, mistä voi löytää ison valikoiman kirjoja sekä nauttia kahvilatuotteista kahdessa kerroksessa. Aikaisemmin samalla viikolla mukaani tarttui kyseisestä kirjakaupasta muutama kirja. Päätimme lähteä viettämään aikaa erääseen keskustassa sijaitsevaan kahvilaan. Matkan varrella löysimme porttikongin, jonka seinille oli maalattu kuuluisien kirjailijoiden muotokuvia mm. Vladimir Majakovski, Fjodor Dostojevski ja Anton Tšehov.

Seuraavalle päivälle kumppanini oli suunnitellut minulle yllätyksen, joka selvisi vasta odotellessamme eräällä sisäpihalla Ligovsky Prospektilla. Sisäpihalla oli myös muita ihmisiä odottamassa. Oppaamme saapui ja alkoi kertoa ympärillämme sijaitsevien talojen historiasta. Tämän jälkeen astuimme sisään rappuun ja kiipesimme talon ylimpään kerrokseen. Suoraa kattopeltien alla oli erittäin kuuma Pietarin auringon paahtaessa täydeltä taivaalta. Puimme päähämme kypärät ja kiipesimme tikapuita pitkin ylös katolle. Päästyämme ylös edessämme aukeni uskomattoman kaunis näkymä Pietarin kaupungin yläpuolella tasakorkuisine rakennuksineen, mistä välillä nousi kirkkojen huippuja. Pietarin rakennukset ovat kohtuullisen matalia ja yleensä samankorkuisia, tämän ansiosta katolta voi nähdä todella kauas. Ihaillessamme näkymiä opas kertoi Pietarin historiasta, ja lopuksi otimme valokuvia. Yhtä aikaa kanssamme katolla oli myös Nižni Novgorodilainen pariskunta, joiden kanssa otimme valokuvia ja he kyselivät mitä Pietarissa kannattaa ehdottomasti nähdä.

Seikkailumme jälkeen suuntasimme Dostojevskin museoon, jossa olin halunnut käydä jo pitkään. Näyttely oli jaettu kahteen osaan. Toisella puolella pystyi tutustumaan Dostojevskin kirjalliseen uraan ja elämänvaiheisiin ja toisella puolella hänen asuntoonsa. Seinillä oli otteita Dostojevskin kirjallisesta tuotannosta ja vitriineihin oli laitettu esille hänen kirjoittamiaan kirjoja ja kirjeitä.

Vierailun jälkeen kävimme lounaalla, mistä siirryimme Ulitsa Majakovskogo -kadulla sijaitsevaan kahvilaan tapaamaan kumppanini serkkua. Kadun varrelle on pystytetty myös Vladimir Majakovskin muistomerkki, joka piti ehdottomasti käydä katsomassa. Jatkoimme matkaamme puistoon lähelle Venäläistä taidemuseota, missä istahdimme kanaalin varrelle ihailemaan ohi ajavia veneitä. Puistosta matkamme jatkui Kristuksen ylösnousemuksen katedraalin kautta kohti metroa. Matkan varrella silmiini osui antikvariaatti, jossa myytiin käytettyjä kirjoja. Siellä oli ehdottomasti piipahdettava. Kirjoja oli valtavat määrät, niin vanhoja kuin uusiakin. Mukaani tarttui edulliseen hintaan kirja, johon oli koottu kirjallisuuskriitikko Vissarion Belinskin kirjoitelmia.

Venäläinen taidemuseo (Russki muzei) oli paikka, jossa minun oli ehdottomasti käytävä, sillä viimeisestä vierailusta on kulunut aikaa jo lähemmäs viisi vuotta. Seuraavana päivänä lounaan syötyäni lähdin museovierailulle. Pietarin kuuluisimpiin museoihin myydään erihintaisia lippuja Venäjän federaation kansalaisille sekä ulkomaalaisille, jotka joutuvat maksamaan lipusta kaksi

kertaa enemmän. Lipputiskille päästyäni tilasin lipun venäjäksi, ja mitään kyselemättä minulle myytiin sisäänpääsy Venäjän kansalaisen hintaan.

Museossa esillä olevat taulut ja veistokset ovat laitettu esille aikajärjestyksessä vanhimmasta uusimpaan. Alkupäässä sijaitsevat vanhat ikonimaalaukset, mistä siirrytään klassismin kautta romantiikkaan ja symbolismiin. Kerrosta alempana sijaitsevat realismin ajan maalaukset mm. Ilja Repinin teokset. Mieleenpainuvimmat teokset olivat Ivan Aivazovskin merta kuvaavat maalaukset sekä Karl Brjullovin Pompejin viimeinen päivä (1830–1833).

Näiden maalausten lisäksi Repinin teokset ovat jääneet vahvasti mieleeni. Alemmassa kerroksessa oli esillä valtava Repinin maalaama Valtakunnanneuvoston juhlaistunto (Торжественное заседание Государственного совета, 1903) -teos, jonka viereen oli laitettu esille hahmotelmat, joita taiteilija oli käyttänyt apunaan suuressa työssään.

Aikani kierreltyäni ja teoksia ihailtuani, lähdin jatkamaan matkaa kohti kahvilaa, johon olin sopinut tapaamisen paikallisten tuttavieni kanssa. Tilasin välipalaa ja join erittäin herkulliset kahvit. Kahvilasta lähdimme kävellen puistoon, jossa pysähdyimme ottamaan kuvia runoilija Sergei Jeseninin muistomerkin kanssa. Tuttavani veivät minut kuuluisalle sisäpihalle, jonka seinille taiteilijat olivat loihtineet mosaiikista värikkäitä teoksia. Pihalla oli myös mosaiikista tehty suihkulähde.

Matkan viimeisinä päivinä voimat alkavat olla ehtyneet, sillä tuntuu, että ympärillä tapahtuu koko ajan kaikenlaista, on paljon nähtävää ja paljon tapaamisia paikallisten kanssa. Viimeisenä päivänä halusin käydä vielä Talvipalatsia vastapäätä sijaitsevassa General Staff Building -museossa, missä on esillä Wassili Kandinskin teoksia. Pääsisäänkäynnillä minua oli vastassa perinpohjainen turvatarkastus. Reppuni läpivalaistiin ja jopa juomapulloni sisällöstä kyseltiin, mutta pääsin ongelmitta jatkamaan matkaani. Museossa on esillä niin venäläisten kuin ulkomaistenkin taiteilijoiden teoksia. Yhtenä kuuluisimmista teoksista museosta voi löytää Kazimir Malevitšin Mustan neliön, joka edustaa 1900-luvun alun venäläistä avantgardea. Samassa salissa sijaitsee myös Wassili Kandinskin teokset, jotka halusin ehdottomasti nähdä uudestaan monen vuoden jälkeen.

Samalle päivälle olin sopinut vielä yhden tapaamisen paikallisen ystäväni kanssa. Tapasimme kahvilassa, jossa olin edellisillä Pietarin matkoillani viettänyt useat aamut. Yllätyin positiivisesti, sillä minua varten oli koottu lahjapaketti, joka sisälsi vinyylilevyn, Ivan Buninin kirjan ja muutamia tarroja. Aikamme keskusteltuamme päätimme lähteä lähellä sijaitsevalle Lenfilmin studiolle.

Lenfilmin rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa on esillä vanhoja elokuvajulisteita neuvostoaikaisilla grafiikoilla. Silmiini osui heti Gogolin Päällystakki-novelliin pohjautuvaa filmatisointia varten tehty juliste vuodelta 1926. Lisäksi tiloissa oli esillä elokuvia varten tehtyä rekvisiittaa, kirjakauppa, sekä yläkerrassa sijaitsi elokuvateatteri kahviloineen.

Vierailun jälkeen lähdimme katselemaan lähistön sisäpihoja, sillä juuri Pietarin sisäpihoihin liittyy paljon historiaa. Lisäksi kujilla sijaitsee monia paikallisia yrityksiä sekä mielenkiintoisia asumisratkaisuja, kuten takapihan ”portaikkoon” remontoitu asumus. Tämänkaltaisia Pietarin piilotettuja helmiä tulee turistina harvemmin tutkineeksi.

Kotiin palattuani edessäni oli tavaroiden kerääminen ja niiden sovittaminen matkalaukkuun, sillä seuraavana aamuna linja-auto lähtisi Suomeen. Jokaisella Pietarin-matkallani viimeinen ilta on ollut erittäin haikea, kun ei haluaisi vielä hyvästellä kaupunkia ja sen asukkaita. Haluaisi vain jäädä pidemmäksi aikaa.

Hyviä kahviloita, joissa vierailin:

· KofeTri

· Colors

· Bolše Kofe

· Smena

· Aster

· Avgvst

· Black Coffee Co

Paikoja:

· Sevkabel Port

· Venäläinen taidemuseo

· Pietarhovi

· Podpisnye izdanija (kirjakauppa)

· Bukvoed (kirjakauppa)

· General Staff Building

· Jelagininsaari

· Olimp kultury (ulkoilmamuseo)

· Taurian puisto

Kirjoittaja: Jani Huusko